Kun Azita Milanian eräänä iltana päättikin lähteä lenkille sen sijaan, että olisi mennyt ulos tanssimaan ystäviensä kanssa Pasadenassa Kaliforniassa, hän ei olisi ikinä voinut arvata, miten yllättävällä tavalla ilta tulisi päättymään.
Hölkätessään yhdessä koiriensa kanssa Altadenan kukkoloilla toukokuussa 1998, yksi hänen koiristaan yllättäen pysähtyi ja alkoi kaivella mutaista maata.
Azita ei ollut uskoa silmiään, kun hän näki kahden pienen jalan sojottavan pystyssä mudan keskellä. Juuri sillä hetkellä tuo pieni haudattu lapsi alkoi itkeä – aivan kuin se olis aistinut jonkun olevan lähistöllä.
Järisyttävän shokin vallassa Azita sanoi ääneen: ”Ole hyvä, älä kuole. Minä en tule koskaan jättämään sinua. Minä rakastan sinua.”
– Hän tarttui ranteeseeni ja itku lakkasi, Azita kertoo.
– Se oli hyvin tunteikas hetki. Millainen sairas ihminen tekisi jotain sellaista? Pojalla oli vielä napanuora kiinni vatsassaan.
Pieni poikavauva kiidätettiin paikalta sairaalaan, jossa hänet otettiin heti hoitoon. Hänen ruumiinlämpönsä oli laskenut hälyttäviin lukemiin, mutta jotenkin vauva selvisi.
Vaikka lapsen äidin löytämiseksi järjestettiin etsinnät ja tiedoista luvattiin jopa palkkioita, niin mitään ei koskaan löydetty. Viranomaiset epäilivät, että kyse olisi ollut alaikäisestä tytöstä, joka ei tiennyt mitä tehdä ja yritti siksi haudata lapsensa elävältä paniikissa.
Azita ajatteli heti pojan adoptointia, mutta samalla häntä huoletti, että tapaus oli saanut paljon julkisuutta, eikä hän tiennyt voisiko hän pitää pojan turvassa. Hän piti yhteyden poikaan niin pitkään, kun pystyi, mutta lopulta hänet adoptoitiin, eikä Azita saanut enää tietää, miten tämä voi.
– Minä toivoin aina, että hän lyötäisi minut – samalla tavalla kuin minä löysin hänet tuona päivänä, Azita sanoo.
Sairaalan henkilökunta nimesi pienen taistelijan Christianiksi. Poika ei lopulta saanut edes tietää taustastaan tai adoptiostaan ennen kuin hän oli 17-vuotias. Hänet kutsuttiin mukaan radio-ohjelmaan, jossa tehtäisiin DNA-testi hänen taustojensa selvittämiseksi. Ohjelman tuottajat olivat saaneet selville Azitan roolin pojan elämän alkuvaiheilla ja kutsuivat suureksi yllätykseksi myös hänet mukaan.
Heti kun Azita näki Christianin, jonka nimi olikin nyt Matthew Whitaker, hän murtui kyyneliin ja kertoi tilanteen olevan juuri sellainen, kuin hän oli aina haaveillutkin.
Matthew kutsui Azitaa enkelikseen: ”Minä olen nyt. Olen elänyt mahtavan elämän”, hän kertoi.
”Minut adoptoitiin ihanaan perheeseen. En olisi voinut pyytää parempia vanhempia.”
Voit kuulla lisää tästä uskomattomasta tarinasta katsomalla alla olevan videon kaksikon kohtaamisesta:
https://youtu.be/4q2qYMiCtuI
Olen niin iloinen, että tämä kaksikko pääsi tapaamaan toisensa vielä uudestaan. Yksin kuolemaan jätetty ja elävältä haudattu lapsi selviytyi ja kasvoi upeaksi aikuiseksi mieheksi. Oli tärkeää, että myös hänen suojelusenkelinsä sai nähdä lopputuloksen.
Ole hyvä ja jaa tätä iloista ja koskettavaa tarinaa kaikille ystävillesi!
