Varsinkin ilmastonmuutoksen myllätessä puut ovat tärkeämpiä kuin koskaan, mutta samalla niillä on tunnearvoa hoitamisesta vastaaville henkilöille – erityisesti puita uhkaavina aikoina. Historiaan mahtuu monta esimerkkitapausta, joissa ihmiset ovat taistelleet metsien tai jopa yksittäisten puiden puolesta.
Kun vanha mies sai selville, että Kaliforniassa sijaitseva Redondo Beachin kaupunginvaltuusto määräsi hänen 30-vuotiaan puunsa kaadettavaksi, mies vihastui oikein toden teolla. Miksi kaupunki halusi kaataa terveen ja kauniin puun?
Puun kasvattanut mies alkoi suunnitella kostoa ja kirjoitti samalla avoimen kirjeen Redondo Beachin pormestarille, kertoen aikomuksistaan.
Tätä fiktiivistä kertomusta lukivat ja juhlivat tuhannet ympäristöstä välittävät – mutta ainakin tarinan mies antoi kaupungille opetuksen.
puuTällaisen viestin vanha mies kirjoitti kaupungin pormestarille:
Hei,
Olen arboristi. Tämä tarkoittaa minun olevan puiden viljelyn, hoidon ja tutkimisen ammattilainen. Rakastan puita. Mielestäni ne ovat yksiä kauneimpia, majesteettisimpia, muinaisimpia eläviä olioita planeetallamme.
Tänään olen kertomassa teille tarinan kuolemasta, uudesta elämästä ja kostosta. Päivälleen kolme vuotta sitten, Kaliforniassa sijaitsevan Redondo Beachin kaupunginvaltuusto tuomitsi 30-vuotiaan pippuripuuni kuolemaan.
Hänen juurensa olivat alkaneet läpäistä jalkakäytävää taloni edessä. Kaupunki huomasi saman asian ja määräsi kuolemantuomion puulleni. Tämän lisäksi he määräsivät minut maksamaan juurien aiheuttaman vahingon ja puun poistamisesta koituvat kulut.
Rakastin Clydea. Vanhetessani halusin istuttaa jotain erityistä, jonka tiesin elävän paljon pidempään kuin minä ihmisenä. Pidin hänestä hyvää huolta. Kuivatin hänen maaperänsä, pystytin hänelle tuet, joihin nojata nuorena veikkona, ja katsoin hänen kasvavan.
Juuri kun Clydesta oli tulossa vahva ja terveellinen yksilö, laajentaen juuristoaan, luoden omaa lehväkatosta, päättäen omasta elämästään, pormestari otti tehtäväkseen kiskoa juurineen kauniin lapseni.
Mutta Clyden puolesta kostetaan…
Pormestari Steve Aspel. Te tapoitte lapseni.
Tästä saatte maksaa. Kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta sitten, istutin salaa 45 punapuuta ja 82 mammuttipetäjää eri puistoihin, pihoihin ja kiinteistöihin ympäri kaupunkia.
Tänään, jokaisen puun juuristo on halkaisijaltaan vähintään 9-metrinen ja ulottuu syvälle maaperään. Olette ehkä huomanneet näiden kasvavan kaupunginvaltuuston edessä, tai sen takapihallenne ilmestyneen uuden puun. Se on mammuttipetäjä, jonka kasvu kiihtyy nopeasti tulevina kuukausina.
Te tapoitte Clyden, mutta olen korvannut hänet yli sadalla elävällä jätillä. Ja jättejä heistä tuleekin. Muutamassa vuodessa, he kurkottavat 30-90 metrin korkeuteen ja elävät yli 2500-vuotiaiksi. Se on paljon enemmän kuin Jeesuksen syntymästä on kulunut aikaa.
Yhden kylvämäni puun poistaminen tässä vaiheessa maksaisi yli 1500 dollaria… Ja minä laitan teidät maksajaksi, aivan kuin te laitoitte minut päivälleen kolme vuotta sitten.
Hyvää päivän jatkoa, hyvä herra. Vallatkoon puut kaupunkinne. Ja levätköön Clyde rauhassa.
Harmi, että tämä nerokas kosto on keksitty, mutta arvostakaamme siitä huolimatta arboristeja ympäri maailman ja heidän tekemää työtä. JAA tämä tarina, jos pidit sitä inspiroivana!
