Teini-ikä voi olla vaikea ajanjakso jopa kaikkein suosituimmille nuorille. Monet tekevät kaikkensa vain voidakseen sopia joukkoon muiden ikäistensä kanssa.
Sinulla pitää olla oikeat vaatteet, täytyy kuunnella oikeaa musiikkia ja olla kiinnostunut tietyistä asioista. Onneksi tällainen ajattelu useimmiten katoaa meiltä iän myötä ja silloin kaikki nuo aiemmin niin tärkeät asiat voivat tuntua jopa hassuilta.
Muistan itsekin, kuinka epävarma olin kaikesta. Pahin pelko oli se, että tulisi ”hyljeksityksi”, eli sellaiseksi kenen vierellä kukaan ei halunnut istua tunneilla tai kuka ei saanut kutsuja juhliin.
Olen tyytyväinen siihen, että omat teinivuoteni ovat jo kaukana takana, mutta jos voisin mennä ajassa taaksepäin, tekisin monia asioita toisin ja puolustaisin niitä, jotka olivat kiusattuja. Nuorena sitä ei uskaltanut tehdä, vaan liian helposti tuli ajauduttua suuren joukon mukana väärälle puolen.
Tavallisten teini-ikäisten lisäksi maailmasta löytyy myös monia sellaisia nuoria, jotka joutuvat oikeasti käymään todella rankkoja vaiheita teini-iässä. Katie Stubblefield on yksi heistä.
Katie oli herkkä ja tunteellinen tyttö lukioaikoina, jonka pitkäaikainen haave toteutui, kun hän viimein sai poikaystävän. Tuo parisuhde päättyi kuitenkin yllättäen jättäen Katien täysin murtuneeksi.
Eräänä päivänä hän oli löytänyt tekstiviestin toiselta tytöltä poikaystävänsä puhelimesta.
Hänestä tuo tuntui siltä, kuin koko elämä olisi ollut ohi ja sen takia hän päätyi ratkaisuun, jota katuisi koko lopun elämänsä.
Monet meistä tietävät, että suuria päätöksiä ei pitäisi tehdä surun vallassa, sillä ne ovat harvoin hyviä päätöksiä. Näin kävi myös Katien kohdalla.
Nuori tyttö ei enää tuntenut, että elämä olisi elämisen arvoista. Hän juoksi itkien veljensä kotiin ja otti käteensä aseen ampuen itseään päähän. Hän oli varma, että tuo laukaus olisi tappanut hänet ja itsemurha olisi onnistunut.
Joku kuitenkin vahti taivaissa tytön toimia ja kuin ihmeen kaupalla hän selviytyi. Hänen kasvonsa olivat kuitenkin kokonaan tuhoutuneen laukauksen jäljiltä.
Tunteellisessa BBC:lle antamassaan haastattelussa Katien isä kertoo, mitä lääkärit olivat kertoneet vanhemmille sairaalassa.
– Hän ei voi enää ikinä syödä, eikä juoda. Hän ei pysty ikinä pesemään itseään, hän ei pysty puhumaan, hän ei koskaan enää puhu, vaan hän on pelkkä ”kasvis”. Hän tulee viettämään lopun elämäänsä hoitokodissa.
Pelkkä ajatuskin siitä, että heidän rakas Katiensa olisi lopun elämäänsä vegetatiivisessa tilassa oli vanhemmille sietämätön.
Pahinta oli kuitenkin tieto siitä, että Katie oli itse tahallaan ampunut itseään tehtyään päätöksen riistää henkensä.
– Tiesin tismalleen, mitä olin tehnyt. Ajattelin mielessäni; ’kuinka saatoin tehdä näin itselleni?’, mutta tärkeämpänä oli ajatus ’kuinka saatoin tehdä näin perheelleni?’, Katie kertoo.
Seuraavien kuukausien aikana kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuisi. Voisiko Katie koskaan enää päästä sairaalasta kotiin? Tarvitsisiko hän avustajia koko lopun elämänsä ajan? Miltä hän näyttäisi?
Onneksi Katien lääkärit olivat erittäin taitavia ja onnistuivat antamaan tytölle toisen mahdollisuuden. He aikoivat siirtää tälle uudet kasvot. Katie ei ollut täysin varma lääkäreiden ajatuksesta, mutta hänellä ei myöskään ollut paljoa. valinnan varaa.
– Minulla oli mahdollisuus saada elämäni sekä kasvoni edes jollain tapaa takaisin… Se oli vaikea asia itselleni, sillä tiesin, että jonkun oli täytynyt kuolla, jotta minä voisin saada uudet kasvot.
Mitä enemmän hän asiaa pohti, sitä enemmän hän kuitenkin kallistui sen puoleen, että kyse oli hyvästä ajatuksesta.
Kolme vuotta ja 22 leikkausta myöhemmin oli viimein tuon suuren operaation vuoro. Katie saisi viimein uudet kasvot.
Yksitoista lääkäri työskentely yli 30 tunnin ajan siirtääkseen Adrea Schneiderin kasvot Katien päähän. Lopputulos olikin parempi kuin kukaan olisi osannut odottaa.
Katso alla oleva video ja voit itse nähdä lääkärien uskomattoman työn ja sen tuloksen:
Katie katuu tuolta nuorena tekemäänsä ratkaisua varmasti koko lopun elämänsä ajan. Nyt hän on kuitenkin saanut toisen mahdollisuuden elämään, vaikka kukaan ei uskonut sen olevan mahdollista.
Jaetaan tätä uskomatonta selviytymistarinaa kaikille, jotta voimme auttaa ihmisiä ymmärtämään, että aina on toivoa.
Kenties Katien tarina voi auttaa meitä arvostamaan omaa elämäämme enemmän. Liian usein keskitymme siihen mitä meillä ei ole, kun pitäisi iloita siitä, mitä meillä on.
