Aluksi vaikutti siltä, että pojalla olisi ihan tavallinen kausiflunssa. Pian paljastuikin, että kyseessä olikin vakavempi sairaus.
Ruth ja Jonathan Scully joutuivat erittäin ikävään tilanteeseen, johon yksikään vanhempi ei varmasti halua joutua.
Kolme vuotiaalla pojalla todettiin harvinainen ja aggressiivinen syöpä
Nolan taisteli 18 kuukauden ajan syöpää vastaan.
Poika oli nuoresta iästään huolimatta erittäin reipas, vahva ja positiivinen.
Nolan oli 4-vuotias, kun syöpä voitti pitkän taistelun ja poika nukahti viimeisen kerran äitinsä syliin.
Ruth Scully on kertonut avoimesti Facebookissa perheen taistelusta syöpää vastaan. Ruth jakoi myös internetissä kirjoituksen, jossa hän kertoo Nolanin viimeisistä päivistä ja ajasta sen jälkeen, kun lääkärit kertoivat suru-uutisen.
Syöpä oli edennyt hyvin aggressiivisesti, joten ei ollut enää hoitokeinoa sairausta vastaan. Nolanin perhe teki nyt kaikkensa, jotta pojan viimeiset hetket olisivat mahdollisimman kivuttomia.
Nolanin viimeisellä matkalla kohti sairaalaa tapahtui jotain, mitä pojan äiti ei tule koskaan unohtamaan. Ruthin oli puhuttuva poikansa kanssa siitä, mitä oli tapahtumassa.
Äiti kertoo keskustelun edenneen seuraavasti:
”Istuin hänen vieressään ja päämme nojasivat toisiaan vasten”
Minä: Rakas, sinuun sattuu kun hengität, vai mitä?
Nolan: Hmmm…. Kyllä.
Minä: Sinuun sattuu kovasti, eikö totta?
Nolan: (katsoo alas) Kyllä.
Minä: Rakas tämä syöpä-juttu on täysin järjetön. Sinun ei tarvitse enää taistella.
Nolan: EI TARVITSE VAI? Olen taistellut sinun takiasi, äiti!
Minä: Ei rakas! Senkö takia olet ollut niin reipas? Äidin vuoksi?
Nolan: Ööö, kyllä!
Minä: Nolan rakas, muistatko mikä äidin tehtävä on?
Nolan: (hymyillen) Suojella minua.
Minä: Rakas… Tässä tilanteessa en voi enää tehdä niin. Ainoa paikka, jossa voin sinua enää suojella, on taivaassa.
Nolan: Joten sitten minä vain menen taivaaseen ja leikin siihen asti että sinä tulet! Sinähän tulet vai mitä?
Minä: Tottakai! Et pääse minusta eroon niin helpolla!
Nolan: Kiitos äiti! Menen taivaaseen ja leikin Hunterin, Bryleen ja Henryn kanssa!
Pojan viimeisten päivien aikana hän nukkui lähes koko ajan.
Perhe päätti viedä Nolanin kotiin, jotta hän saisi nukkua viimeistä kertaa kotonaan ja omassa sängyssään. Ruth oli juuri pakkaamassa poikansa tavaroita, kun Nolan otti äitinsä kädestä kiinni ja sanoi, että he voisivat myös palata sairaalaan.
-Neljävuotias poikani halusi aina, että meillä olisi mahdollisimman helppoa, kirjoittaa Ruth Scully Facebookissa.
Äiti jatkaa kertomista:
Noin kello 21 aikoihin illalla katsoimme televisiota ja kysyin Nolanilta, voisinko käydä suihkussa, sillä en saanut jättää häntä hetkeksikään yksin.
Hän vastasi: ”Okei, äiti. Mutta pyydä, että isoisä Chris tulee luokseni, ja käännä minut niin, että näen sinut.”
Seisoin kylpyhuoneen oven vieressä, käännyin häntä kohti ja sanoin: ”Katso vain tänne rakas, tulen kahden sekunnin päästä takaisin.”
Hän makasi minua kohti ja suljin kylpyhuoneen oven. Sillä hetkellä poikani sulki silmänsä ja nukahti syvään uneen. Hänen elämänsä oli lopuillaan.
Kun avasin kylpyhuoneen oven, kaikki hoitajat ja ihmiset seisoivat poikani ympärillä ja katsoivat minuun päin kyynel silmässä.
He sanoivat: ”Nolan nukkuu sikeästi. Hän ei tunne mitään.”
Hänen hengityksensä oli erittäin raskasta, hänen oikea keuhkonsa oli luhistunut ja hän menetti happea.
Kiirehdin Nolanin luokse ja hyppäsin hänen viereensä, jonka jälkeen laitoin käteni hänen oikealle poskelleen. Tuolloin tapahtui ihme, jota en koskaan unohda…
Enkelini otti hengenvedon, avasi silmänsä, nojautui minua kohti ja sanoi: ”Äiti, minä rakastan sinua.”
Hän käänsi kasvonsa minua kohti kello 23.54, ja tuolloin Nolan Scully nukahti viimeisen kerran. Lauloin hänen korvaansa ”You are my sunshine” -kappaletta.”
Nolan keräsi kaikki voimansa vielä viimeisen kerran ja kertoi äidilleen, kuinka paljon hän rakastaa häntä.
Jaa tämä artikkeli, jos Nolanin tarina kosketti sinua!
