Edmontonissa Kanadassa asuva Holly Gerlach oli unelmoinut äidiksi tulemisesta ja perheen perustamisesta jo pienestä lähtien. Lopulta hän 26-vuotiaana pääsi toteuttamaan tuon unelmansa.
Holly synnytti terveen tyttären nimeltä Casey. Synnytys sujui hyvin ja äiti oli onnensa kukkuloilla saatuaan vastasyntyneen tyttärensä rinnalleen sairaalassa.
Tuolloin hän ei kuitenkaan tiennyt vielä sitä, että hänen onnellinen elämänsä tulisi kokemaan dramaattisen käänteen vain muutamaa viikkoa synnytyksen jälkeen.
Kaikki sai alkunsa, kun Holly alkoi tuntea rajuja kipuja niskassaan ja menetti voimat jaloistaan.
Hänen tilansa heikkeni nopeasti, joten hänet kiidätettiin sairaalaan.
Kun lääkärit tutkivat kivuista kärsinyttä Hollya he ymmärsivät pian, kuinka vakavasta tilanteesta oli kyse: vain viikkoja aiemmin äidiksi tullut nainen oli nyt halvaantunut kaulasta alaspäin.
Holly otettiin välittömästi sisään sairaalan teho-osastolle.
Hänellä diagnosoitiin Guillain-Barrén oireyhtymä, joka on harvinainen sairaus. Sen yleisiin oireisiin kuuluu raajojen halvaantuminen ja voi pahentua ajan myötä. Guillain-Barrén oireyhtymä on hermojuuren tulehdus, jossa elimistön puolustusmekanismi hyökkää omia kudoksia, eli hermoratoja vastaan.
Voit lukea lisää sairaudesta Terveyskirjaston sivuilta täältä.
Lääkärit uskoivat synnytyksen käynnistäneen oireyhtymän Hollyn kohdalla.
Neuroliiton mukaan oireyhtymää tavataan noin yhdellä 100 000 syntyneestä lapsesta maailmanlaajuisesti. Suomessa uusia tapauksia todetaan keskimäärin 50-100. Se vaatii useimmissa tapauksissa hoitoja ja pahimmissa tapauksissa, kuten Hollyn kohdalla, tehohoitoa sekä kuntoutusta.
Hollyn tila oli niin huono, että hän tarvitsi hengityskonetta pystyäkseen hengittämään. Kukaan ei voinut tehdä muuta kuin toivoa, että hänen tilansa kohenisi, mutta nainen makasi pitkään tiedottomana kivuissa sairaalassa.
Lopulta Holly kuiskasi hoitajalle sanat; ”Minuun sattuu niin paljon” ja sai myös häntä hoitaneet lääkärit huolestumaan.
Ei suostunut luovuttamaan
Onneksi Hollylla oli kuitenkin jotain, mikä antoi hänelle voimia jatkaa taistelua – nimittäin hänen vastasyntynyt tyttärensä. Hän teki kaikkensa voidakseen tavata tyttärensä joka päivä, vaikka se imikin kaikki hänen voimansa.
Vaikka Hollyn koko keho niskasta alaspäin olikin halvautunut sairauden myötä, ei hän koskaan luovuttanut. Lopulta hän pystyi nousemaan ylös sängystä hissin avulla ja istumaan tuolille.
Aluksi hän ei kyennyt puhumaan, mutta hän yritti matkia sukulaisten ja sairaanhoitajien sanoja sekä äänteitä kyetäkseen kommunikoimaan heidän kanssaan.
Hän tapasi tyttärensä joka päivä ja pelkkä ajatus siitä, että hänen tyttärensä joutuisi kasvamaan ilman äitiä, oli hänelle liikaa.
Oltuaan viikkoja hengityskoneissa makaamassa sairaalassa Hollylle kuitenkin tapahtui jotain, mikä valoi häneen uskoa. Hän pystyi yhtäkkiä hengittämään jälleen omin voimin!
Pian hänen käsiensä halvaantuminen myös katosi asteittain.
Käännös tilassa
Yli 70 päivän jälkeen Holly pääsi pois teho-osastolta. Hän pystyi puhumaan ja istumaan pyörätuolissa.
Holly toipui päivä päivältä parempaan kuntoon ja 78 päivän jälkeen hän pääsi fysioterapiaan, jossa tärkeintä oli hänen jalkojensa kuntouttaminen. Lopulta 87 päivän jälkeen Holly pystyi seisomaan omilla jaloillaan ensimmäistä kertaa liki kolmeen kuukauteen.
Holly kävi läpi kuntoutusta ja kehitti motoriikkaansa sekä erityisesti käsiensä lihaksia, kunnes hän oli valmis tekemään itselleen kaikkein tärkeimmän asian…
… nostamaan syliinsä hänen nyt 4 kuukauden ikäisenä vauvansa ja pitelemään tätä sylissään!
94 päivää myöhemmin Holly kykeni kävelemään ilman apuvälineitä.
Ja lopulta päivänä numero 126 hänet päästettiin kotiin.
Hollyn piti opetella monia asioita elämässään täysin uudestaan, kuten hampaiden harjaus tai hiusten pesu, kirjoittaminen, haarukan käyttäminen sekä kävely.
Nyt Holly elää elämäänsä joka päivä täysillä, kuten hän lupasi itselleen sairaalavuoteella ollessaan halvaantunut.
Tahto pidellä omaa tytärtä sylissä ja nähdä hänen kasvavan aikuiseksi oli riittävä motivaattori Hollylle siihen, että hän kykeni selättämään sairauden, joka melkein vei hänen henkensä. Ilman äidin rakkautta tytärtään kohtaan, tällä tarinalla ei ehkä olisi ollut onnellista loppua.
Tälle naiselle on pakko nostaa hattua. Tämä äiti on nimittäin todellinen taistelija!
Toivotaan nyt, että Holly saa viettää lopun elämänsä terveenä yhdessä tyttärensä kanssa ilman ongelmia. Paina JAA-nappia toivottaaksesi perheelle kaikkea hyvää tulevaan!
