Vanhan sanonnan mukaan totuuden kuulee vain lasten suusta. Omalla tavallaan tuossa lauseessa on totuuden jyvänen, sillä lapsilla on tapana sanoa suoraan asioita ja heillä on erilainen perspektiivi maailmaan meihin aikuisiin verrattuna.
Tämä tarina on loistava esimerkki juuri siitä. Se on peräisin LittleThings -sivustolta, mutta totta puhuen on myönnettävä ettei se välttämättä ole mikään todellisiin kokemuksiin pohjautuva kertomus.
Sen sanoma ja opetus ovat kuitenkin niin tärkeitä, että tarinan lukeminen ja jakaminen kyllä kannattaa.
Tarina kertoo varakkaasta miehestä, joka halusi näyttää nuorelle lapselleen, kuinka köyhemmät ihmiset elävät. Hän toivoi, että kokemuksen myötä poika saisi uudenlaisen käsityksen maailmasta ja oppisi ymmärtämään sekä arvostamaan kaikkia oman elämänsä asioita.
Mutta lopulta kävikin ilmi, että rikas isä oli se, joka sai pojaltaan todellisen oppitunnin heidän matkansa jälkeen. Pojan sanat ovat nimittäin jotain, jotka antavat aihetta miettimiseen mielle kaikille.
Näin tarina kuuluu:
Eräänä päivänä hyvin rikas mies päätti viedä poikansa retkelle maaseudulle. Matkan tarkoituksena oli näyttää pojalle, millaista on köyhyys ja miten vähävaraisemmat ihmiset elävät.
Isä ja poika viettivät muutaman päivän maatilalla, jota voitiin nykystandardien mukaan pitää hyvin vähävaraisen perheen kotina.
Palattuaan kotiin isää kiinnosti kovasti, mitä mieltä hänen poikansa oli kokemuksesta. Niinpä hän päätti kysyä tältä, millaisia ajatuksia se herätti.
– Se oli aivan mahtavaa iskä, poika vastasi iloisena.
Hieman yllättyneenä poikansa vastauksesta isä pyysi tätä selittämään sanojaan.
– Etkö sinä huomannut, miten kurjissa oloissa köyhemmät ihmiset joutuvat elämään, hän kysyi pojalta pudistaen päätään.
– Mitä sitten opit tältä matkalta?
Poika katsoi isäänsä hetken ja vastasi:
– Minä huomasin, että meillä on vain yksi koira, mutta heillä oli neljä. Meillä on uima-allas, joka täyttää puolet pihastamme, mutta heillä on valtava järvi, jossa uida.
– Meidän pihallamme on lyhtypylväitä puutarhaa valaisemassa, mutta he saavat nauttia tähtien loisteesta iltaisin. Meidän takapihamme on suuri, mutta heidän pihaltaan oli näkymät niin pitkälle horisonttiin kuin silmä vain kantaa, poika totesi ja jatkoi:
– Meillä on pieni alue, jossa talomme sijaitsee, mutta heillä on peltoja sekä metsää niin pitkälle kuin silmät kantavat. Meillä on ihmisiä palvelijoina, mutta he palvelivat muita ihmisiä. Me ostamme oman ruokamme, mutta he kasvattavat ruokansa. Meillä on aitoja talomme ympärillä suojaamassa meitä, mutta heillä oli naapureita ja ystäviä, jotka huolehtivat heistä.
Isä oli täysin sanaton kuunnellessaan pojan vastausta.
– Se sai minut todella ymmärtämään, kuinka köyhiä me oikeasti olemme, poika lopetti.
Tämän pojan ajatukset ovat tärkeä opetus, josta me kaikki voisimme ottaa oppia.
Raha ei ole ainoa mittari, joka kertoo, kuinka ”rikkaita” me olemme tässä elämässä. Tärkeintä on se, että olemme onnellisia ja rakastettuja.
