Jotta voisimme tehdä maailmasta paremman paikan, meidän täytyy olla vain hieman ystävällisempiä toisillemme.
Toivon, että seuraava tarina innostaa muitakin tekemään jotain vastaavaa.
Kun Adolfo Pazzi Ahumada lähti ostamaan maitotölkin normaalina päivänä, hän näki jotain hyvin omituista.
Oli erittäin kuuma päivä. Mittari näytti 40 astetta lämmintä, kun Adolfo oli kävelemässä kauppaan. Hän näki kaupan pihalla koiran, ja tajusi sen olevan koditon, koska sillä ei ollut kaulapantaa. Koira seisoi vesiletkun vieressä sammuttamassa janoaan.
Sitten Adolfo näki, kun joku päästi koiran myymälään.
Adolfo meni kauppaan sisään ja etsi henkilökuntaan kuuluvan ihmisen kysyäkseen, mihin koira oli mennyt.
Koira sai tulla myymälään
Ei ole harvinaista tuoda koiraansa mukanaan kauppaan. Kodittomia koiria siellä kuitenkin harvemmin näkee. Tuona päivänä oli kuitenkin niin kuuma, että myyjillä ei ollut sydäntä sulkea koiraa ulos kuumuuteen.
Myyjät olivat kertoneet Adolfolle, että koira oli vaellellut myymälän ympärillä useampana päivänä.
Tämän jälkeen henkilökunta teki sopimuksen myymälän johtajan kanssa. He saivat ruokkia ja juottaa koiraa ja antaa tälle leluja – jos he maksaisivat tämän kaiken omasta pussistaan.
Tietysti henkilökunta halusi tehdä sen. Heistä tuntui kamalalta nähdä koira ulkona paahtavassa helteessä. Sen päästyä sisään viileään ruokakauppaan, se alkoi voimaan hyvin. Se makasi lattialla ja nautti viileydestä, eikä häirinnyt ketään.
Myös Adolfo halusi tehdä jotain koiran hyväksi. Koska hänellä ei ollut mahdollisuutta adoptoida nelijalkaista ystävää, hän päätti ostaa koiralle lelun.
Niin pieni ele Adolfolta, mutta varmasti iso koiralle! Myös henkilökunnalle ei voi kuin nostaa hattua. Toivottavasti koira saa pian loppuelämän kodin!
