Koirilla on hyvä muisti. Koditon Winnie-koira on tästä elävä esimerkki.
Eräs nainen oli kävelemässä pihallaan, kun hän huomasi yllättäen pienen koiran istuvan nurmikolla. Koira ei suostunut liikkumaan, mutta kun nainen kuuli omistajan huutavan koiran nimeä, hän ymmärsi syyn.
Kate Howard istui kotinsa takapihalla lokakuussa ollakseen hetken rauhassa, sillä hän oli juuri palannut ystävänsä hautajaisista ja tarvitsi omaa aikaa.
Silloin täysin tyhjästä paikalle ilmestyi koira, joka istahti nurmikolle hänen eteensä.
– Kaikki koirat ovat tietysti täydellisiä, mutta tämä oli erityisen hurmaava, hän kirjoittaa.
Koira istui täysin paikallaan, eikä liikahtanutkaan. Oli aivan kuin tuo pieni hauva olisi jotenkin tunnistanut Katen. Lopulta koiran omistaja ilmestyi paikalle huutaen sitä palaamaan luokseen.
Kun Kate Howard kuuli omistajan huutavan koiraa Winnie-nimellä, hän ymmärsi tilanteen.
– Tajusin sen silloin heti, Kate kirjoittaa.
Vuotta aiemmin Kate oli nähnyt eläinsuojan mainoksen, jossa etsittiin sijaisperhettä kodittomalle pennulle muutamaksi päiväksi. Kate rakastui välittömästi kuvassa näkemäänsä pieneen otukseen ja koska hänellä oli muutama päivä vapaata, hän päätti vastata ilmoitukseen.
– Se oli iloinen pieni pentu, jolle annoin nimeksi Winnie. Itkin kolme päivää, kun se oli saamassa uuden kodin. Olin huolissani siitä, löytäisikö se itselleen hyvän kodin, Kate kirjoittaa.
Kate nousi ylös ja kysyi koiraa hakemaan tulleelta naiselta, oliko tämä saanut koiran Winnie nimisenä, vai oliko hän itse antanut sille tuon nimen.
– Nainen sanoi kyllä. Hän ei ollut halunnut vaihtaa koiran nimeä sekoittaakseen sitä. Kysyin, milloin hän oli adoptoinut sen ja hän vastasi sen olleen viime marraskuussa, Kate kertoo ja jatkaa:
– Silloin minä käytännössä loikkasin aidan yli ja huusin: ’Minä olen huolehtinut tästä koirasta”.
Winnie, joka siis istuskeli yllättäen nyt Karenin tontilla, oli se sama pieni pentu, jonka sijaisäitinä hän oli toiminut muutaman päivän ajan tämän ollessa nuori.
Uusi omistaja kertoi antaneensa Winnielle kodin sen jälkeen, kun hän oli menettänyt aiemman koiransa. Nähtyään suloisen pennun hän oli rakastunut välittömästi.
Ja nyt Winnie oli jotenkin päätynyt istumaan kasvattiäitinsä pihalle. Outous ei kuitenkaan loppunut vielä tähän. Kate oli nimittäin muuttanut vain muutama kuukausi sitten ja nyt kävi ilmi, että hän asui samassa naapurustossa Winnien kanssa.
– Oli todella lohduttavaa nähdä yksi minun kasvattikoiristani yllättäen pihallani. Sen turkki oli pehmeä, korvat vinot ja häntä heilui kuten aina ennenkin.
Tältä Winnie näyttää nyt
Katelle se oli kuin merkki jostain korkeammalta. Hänen ystävänsä, jonka hautajaisista hän oli juuri palannut samana päivänä, oli myös suuri eläinten ja etenkin koirien ystävä.
Winnie ei selvästikään ollut unohtanut kasvattiäitiään ja tältä saamaansa rakkautta, eikä Kate myöskään sitä. Ja mikä kaikkein parasta – nyt he asuvat samassa naapurustossa ja voivat tavata vaikka joka päivä!
Tämä näyttää todella hyvin, miten tärkeää on, että koirat saavat rakkautta ja turvallisen kodin. Kun niille antaa hieman rakkautta, ne maksavat sen takaisin tuhat kertaisesti.
Jaa tätä, jos olet samaa mieltä!
