Kun on ollut ilman jotakin, sitä alkaa todellakin arvostamaan kuinka onnekas on ollutkaan aikaisemmin. Kaikkea kokemaansa ja saamaansa ei välttämättä tajua, ennen kuin se on ohi tai kadonnut – mutta kaikki asiat eivät katoa lopullisesti.
Ken tietää, mikäli menet etsimään kadottamaasi, ehkä löydät sen vielä uudestaan – voit vain kuvitella miltä siinä vaiheessa tuntuisi.
Päivämme kertomuksessa nuori nainen saa selville jotain yllättävää vanhasta miehestä. Mitä tapahtui seuraavaksi, sai minut nauramaan kippurassa konttorin lattialla!
Loppuhuipennuksen saat toki selvittää itse, joten muista lukea juttu kokonaan. Toivon sinun saavan siitä yhtä hyvät naurut kuin minä!
Vanha ja äreä vääpeli oli päätynyt muutaman sattuman kautta hulppeaan gaalaan. Tilaisuudessa ei ollut pulaa erittäin kauniista ja nuorista malleista, joista yksi päätti lähestyä vääpeliä keskustelun merkeissä.
Malli sanoi: ”Anteeksi, herra vääpeli, mutta näytätte harmittavan vakavalta näin iloisessa tilaisuudessa. Painaako mieltänne jokin?”
”Ei toki, neiti hyvä,” vastasi vääpeli, ”Olen vain luonnostani vakava.”
Nuori nainen katseli vääpelin rintapieleen kiinnitettyjä arvo- sekä kunniamerkkejä, ja sanoi: ”Näyttää siltä, että olette nähneet paljon toimintaa.”
Vääpeli vastasi lyhyesti: ”Kyllä, neiti, paljon toimintaa.”
”Milloin olet viimeksi harrastanut seksiä?”
Keskustelun avaaminen alkoi jo väsyttää nuorta mallia, mutta hän ei tohtinut jättää oudolla tavalla kiehtovaa vääpeliä.
Hän jatkoi: ”Tiedätkös, sinun pitäisi suhtautua elämään kevyemmin. Rentoudu ja nauti tilanteesta.”
Vääpelin ilmekään ei värähtänyt ja katse pysyi yhtä kylmäävänä.
Viimeisenä oljenkortena nainen kysyi: ”Kuule, toivottavasti et ota tätä loukkauksena, mutta milloin olet viimeksi harrastanut seksiä?”
Kivikasvoinen vääpeli vastasi: ”1955.”
Yllättyneenä nainen huudahti: ”Niin kauan?!? Siinä tapauksessa, anna minun piristää loppuiltaasi…” Ja niin he astelivat kaksistaan omaan huoneeseen.
Niin kuin oli luvattu, kaksikko riisuutui nopeasti ja rakastelivat intohimoisesti tunnin ajan.
Toiminnan jälkeen nainen kietoutui vielä vääpelin kainaloon ja kehui: ”No, et ole ainakaan unohtanut mitään sitten 1955…”
Vääpeli katsoi häntä hämmästyneenä ja totesi: ”Toivon todellakin, etten ole. Sillä onhan kello vasta 2130!”
JAA vääpelin gaalaseikkailu, jos loppu sai sinut nauramaan!
