Toisinaan elämä voi olla stressaavaa, kylmää ja vakavaa. Tällöin sitä tykkää istahtaa alas, lukea hauska tarina ja päästää kunnon naurut ilmoille.
Tästä puheen ollen, haluaisin piristää päivääsi tämän kertomuksen muodossa, joka tuli netissä vastaan. En tiedä oletko lukenut sen aikaisemmin, mutta en voinut olla hymyilemättä leveästi tarinan luettuani.
Tarinassa on kyse isoäidistä, joka joutuu todistamaan oikeudessa. Mutta kuten tiedämme, joihinkin kysymyksiin on parempi jättää vastaamatta – varsinkin jos elää pienessä kaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa…
En paljasta tässä vaiheessa sen enempää, joten loput saat lukea itse. Mutta muista toki lukea loppuun asti – ja painaa jaa-nappia piristääksesi kaveriesi päivää! Muista, nauru on paras lääke!
Isoäiti menee oikeuteen
Pohjoissavolaisessa pikkukaupungin oikeudenkäynnissä syyttäjä kutsui ensimmäisen todistajansa, ikääntyneen isoäidin, todistajan paikalle. Syyttäjä käveli mummon luokse ja kysyi: ”Rouva Lehto… tunnetteko puolustusasianajajan nimeltä?”
Rouva vastasi: ”Tokkiisa. Oon tuntenu Hra Aaltosen lapsosest lähtie. Hää o oikee laiskajaakko, jol pontikka maistuu turhanki hyvi. Mies ei kyken pittää normaalei ihmissuhteit kehenkään kans ja ompi läänin huonoimpii lainoppineit. Kaiken lisäks hää petti vaimoaa kolomen eri naikkosen kans, joist yks oli sinu vaimos. Kyä siis tiedän prikullee, kuk hää o.”
Puolustusasianajaja näytti kuin hän olisi saamassa kohtauksen.
Tuomari määräsi syyttäjän ja puolustusasianajajan luoksensa ja kuiskasi heille hiljaa, mutta hätääntyneesti: ”Jos kumpikaan teistä juipeista kysyy kuka minä olen, laitan teidät kummatkin laskemaan tiilenpäitä!”
Tämä tarina muistuttaa minua omasta isoäidistäni, joka varmasti tykkäisi lukea kyseisen tarinan itse!
Ole kiltti ja JAA, mikäli tarina sai sinut hymyilemään!
