Poliisin ammattiin kuuluu nähdä paljon kurjuutta, joka välillä voi jäädä kummittelemaan mielen perukoille.
Useimmat tämän ammatin valinneet kuitenkin pitävät tätä sen arvoisena uhrauksena siitä, että pääsee auttamaan ja joskus jopa pelastamaan ihmisiä.
Vain todella empaattisista ihmisistä tulee hyviä poliiseja. Reneeshia McIntyre ja Delia Pesina ovat esimerkkejä sellaisista. Heistä tuli varmasti poliiseja oikeista syistä.
Poliisi Reneeshia McIntyre ei koskaan unohda, kun hän ja hänen kollegansa Delia olivat säännöllisellä kierroksella pahamaineisella asuinalueella Dallasissa.
Molemmat reagoivat pieneen kaksivuotiaaseen, joka keskeytti leikkinsä kerrostalon edessä yrittääkseen saada kaksikon huomion.
2-vuotias halusi näyttää jotain kauheaa
Kaksivuotias halusi näyttää heille jotain ja pyysi heitä tulemaan mukaan. Tuntui kuin lapsi olisi odottanut poliisin saapumista.
– Tämä kaksivuotias kutsui meidät mukaansa, sanoo Reneeshia.
Kaksivuotias oli liian pieni selittämään, mitä oli tekeillä, ja koska poliisieille tuli pahaaenteilevä olo vatsanpohjaan, lähtivät he heti taaperon perään.
Lapsi vei heidät asuntoon, jossa he tapasivat lapsen kauhistuneen ja pelokkaan äidin.
– Kysyin äidiltä, kuinka kauan he olivat asuneet siellä ja hän vastasi ”muutaman kuukauden”. Ensimmäinen vaistoni oli, että he olivat juuri muuttaneet, koska asunnossa ei ollut kirjaimellisesti mitään.
Nainen ei kertonut tuolloin enempää. Tuntui kuin hän olisi salannut jotain.
”Luemme toistemme ajatuksia”
Kun Delia ja Reneeshia lähtivät talosta, he katsoivat heti toisiaan.
– Luimme kuin toistemme ajatukset. Olemme kumppaneita, ja sanoin hänelle heti: ”Meidän on tultava takaisin, eikö?” Me korjaamme tämän, Reneeshia kertoo.
Poliisi ymmärsi äidin elävän pelossa ja perheen paenneen väkivaltaista ex-puolisoa.
Vaikka ei ollut ”heidän tehtävänsä” järjestää hänelle ja lapsille kunnollista kotia, he päättivät tehdä juuri niin.
Toimi sääntökirjan ulkopuolella
Niinpä he kävivät ostamassa perheelle kaikkea arvokkaaseen elämään tarvittavaa. He ostivat myös lapsille vaippoja ja ruokaa ja toimittivat lopuksi kaiken kotiin naiselle, jolle hankittiin uusi ja turvallinen asunto.
Lapset, jotka olivat ennen jakaneet patjan saivat omat sängyt, leluja ja välttämättömyystarvikkeita, ja äiti pääsi turvaan.
– En voi edes kertoa, kuinka kiitollinen olen, äiti sanoi jälkeenpäin.
