Hieman yli 10 vuotta sitten Venäjällä Jaroslavlin kaupungissa tapahtui jotain hyvin traagista.
Ohikulkija kuuli kiljuntaa tien vierellä sijainneesta talosta. Hän tunnisti äänen heti olevan lähtöisin vauvasta, mutta oletti tietysti vanhempien olevan paikalla ja tilanteen hallinnassa.
Kun hän sitten käveli samaisen talon ohi seuraavana päivänä ja jälleen seuraavana päivänä hän pystyi yhä kuulemaan uudestaan tuon samaisen kiljunnan. Talo näytti hylätyltä, mutta sisällä oli selvästi lapsi.
Tällöin naapurit päättivät soittaa poliisille, kertoo scribol.com -sivusto.
Kun poliisit saapuivat paikalle, he löysivät hylätyn ja siivottoman talon. Talon asukkaat olivat vain jättäneet kaikki tavaransa levälleen ja poistuneet sieltä.
Kaiken sen roskan ja roinan keskellä lattialla makasi yksin itkemässä pieni lapsi.
Vauva otettiin välittömästi huostaan poliisien toimesta, mutta kukaan ei tiennyt, kauanko hän oli joutunut olemaan yksin, sivusto kertoo.
Poliisi ja sosiaaliviranomaiset käynnistivät tutkinnan ja onnistuivat lopulta selvittämään tyttövauvan nimen – hän oli Liza Verbitskaya.
Lizan vanhemmista ei sen sijaan löytynyt jälkeäkään, eikä heitä kyetty löytämään.
Pieni vauva kiidätettiin sairaalaan, jossa lääkärit huomasivat heti tämän olevan pahasti aliravittu. Sen lisäksi tytön lantiossa oli murtuma.
Vauvan tila oli aluksi kriittinen, mutta ajan myötä hänen vointinsa parani.
Liza oli tarkoitus sijoittaa orpokotiin sen jälkeen, kun hän oli täysin toipunut. Sairaalaan saapui kuitenkin tuolloin nainen nimeltä Inna Nika, jonka oma poika oli hoidettavana samaisella osastolla.
Inna alkoi vierailla Lizan luona päivittäin ja hän antoi tälle uusia vaatteita, ruokaa sekä leluja leikittäväksi.
Kun Inna eräänä päivänä sairaalaan tullessaan huomasi Lizan kadonneen, hän tuli hyvin surulliseksi. Hän sai myöhemmin kuulla, että tyttö oli sijoitettu sairaalan lähellä olevaan orpokotiin.
Inna oli kehittänyt niin läheisen siteen tyttöön, että hän halusi adoptoida tämän. Niinpä hän otti yhteyttä orpokotiin ja alkoi selvittää asiaa.
Viranomaiset olivat suostuvaisia ajatukseen, sillä heille kävi hyvin selväksi, kuinka paljon Inna välitti tästä yksinäisestä lapsesta. Kun paperityöt oli lopulta saatu hoidettua, Liza pääsi muuttamaan kotiin Innan kanssa.
Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa Lizan kohdalla. Tyttö ei kyennyt vieläkään syömään kiinteää ruokaa, vaikka hän oli jo kaksi vuotias. Hän pelkäsi myös erittäin paljon kaikkia kovia ääniä.
Vielä kolme vuotiaana Liza ei osannut kävellä, mutta Inna ei ollut valmis luovuttamaan.
Inna ilmoitti Lizan lasten tanssitunneille nähdäkseen, voisiko se auttaa tytön kehitystä. Ja se todella toimi! Liza muuttui nopeasti rohkeammaksi.
Kun tyttö aloitti koulun, hänen luokkatoverinsa pitivät häntä ”eksoottisen” näköisenä. Häntä kiusattiin erilaisuudesta.
Mutta Liza ei antanut sen haitata, eikä hän uhrannut kiusaajille lainkaan energiaa.
– Hän ei häpeä sitä, kuka hän on. Kun hän oli pieni minä kerroin hänelle ’ihmiset tulevat aina tuijottamaan sinua – valmistaudu siihen’, Inna kertoo.
Nykyään Liza on teini-ikäinen ja hän on tullut tunnetuksi tanssitaitojensa avulla. Hän on voittanut useita kilpailuja ja saanut palkintoja myös kauneuskisoissa.
Suosion myötä myös Lizan biologinen äiti löysi hylkäämänsä tyttären. Äiti yritti ottaa yhteyttä häneen, mutta Liza kieltäytyi.
Ymmärrettävistä syistä, tyttö ei halunnut olla tekemisissä biologisen äitinsä kanssa, vaikka tämä sitä kaikin keinoin yrittikin. Onneksi laki oli tilanteessa myös Lizan ja tämän adoptioäidin puolella.
Tämä tarina kosketti minua hyvin syvästi. Aivan ihanaa, että Liza löysi elämäänsä oikean suunnan.
On käsittämätöntä, että kukaan vanhempi voisi hylätä lastaan tuolla tavalla. Onneksi Lizan tarina voi kuitenkin olla opetus meille kaikille siitä, että kaikesta voi selvitä.
JAA tätä, jos sinäkin olet tytöstä ylpeä ja kunnioitat hänen elämänasennettaan!
