Äiti joutui synnyttämään kuolleen lapsen – Silloin sairaanhoitaja sanoi sanat, jotka jäivät ikuisesti hänen mieleensä

Keskenmenon saaminen on yleisempää kuin monet kuvittelevat, mutta se on silti asia, josta emme puhu tarpeeksi.

En tiedä miksi, sillä useimmiten me ihmiset tiedämme, että vaikeista asioista puhuminen voi auttaa pääsemään niistä helpommin yli.

Ehkä se liittyy jotenkin häpeään tai pelkoon? Mutta miksi kenenkään pitäisi hävetä asiaa, johon he eivät voineet itse vaikuttaa mitenkään.

Yksi ihminen, joka tietää tarkalleen miltä tuntuu menettää oma lapsi jos synnytyksessä, on Rachel Whalen.

Rachel ei saanut keskenmenoa raskauden varhaisessa vaiheessa, kuten useimmissa tapauksissa. Hän oli jo lähellä laskettua aikaa, mutta juuri ennen synnytystä hän sai tietää, ettei hänen tyttärensä ollut enää hengissä.

Kun jotain näin kamalaa tapahtuu, monille voi olla vaikeaa miettiä, miten siihen pitäisi suhtautua. Mitä voit sanoa toiselle ihmiselle, joka on juuri menettänyt lapsensa?

Rachelin kohdalla pelkät lämpimät sanat ja halaukset perheeltä sekä ystäviltä eivät auttaneet häntä pois tuosta pimeästä hetkestä. Sen sijaan kokeneet ja empaattiset sairaanhoitajat, jotka hän tapasi heti synnytettyään kuolleen tyttärensä, olivat ne ihmiset, jotka auttoivat häntä eniten.

Nyt hän on päättänyt jakaa tuon oman elämänsä synkimmän hetken muiden kanssa kertoakseen, kuinka selvisi siitä läpi.

Näin hän kirjoittaa:

”Kaikille hoitajille,

kiitos, kun pelastitte minut. Teidän taitonne ja osaamisenne estivät sen, etten seurannut omaa tytärtäni kuoleman porteille, mutta teidän myötätuntonne ja empatianne oli se, joka auttoi minut takaisin elämään; te autoitte minua jälleen ajattelemaan elämää myös tyttäreni kuoleman jälkeen.

Sen takia olen teille ikuisesti kiitollisuuden velassa.

Kiitos kaikille hoitajille, jotka aina varmistivat, että miehelläni oli tarpeeksi tyynyjä, kun hän oli nukkumassa kanssani sairaalan huoneessa. Kiitos kaikille hoitajille, jotka antoivat hänen hakea pakastimesta jäätelöä. Te ymmärsitte, että tilanne oli vaikea myös hänelle ja myös hän tarvitsi apua.

Kiitos kaikille hoitajille, jotka seurasivat minua, kun minut kiidätettiin teho-osastolta synnyttämään.

Kiitos, kun puhuitte minulle silloin, kun en pystynyt itse puhumaan, sillä yritin taistella henkeni puolesta. En usko, että olisin elänyt ja saanut nähdä tyttäreni, ellette olisi olleet siellä paikalla.

Kiitos kaikille hoitajille, jotka opettivat minua laittamaan kylmäpakkauksia rintaliiveihini, jotta maidontuotantoni loppuisi sen jälkeen, kun tyttäreni oli syntynyt kuolleena.

Haluaisin myös kiittää teitä siitä, että pitelitte minua, kun minä itkin pitäen sylissäni nyyttiä, josta en voinut päästää irti. Teidän halauksenne ei tehnyt tuosta kivestä sydämelläni lainkaan kevyempää, mutta se antoi minulle pienen toivon kipinän muutoin hyvin synkkien ajatusten keskellä.

Kiitos kaikille hoitajille, jotka kävivät siivoamassa jälkiäni teho-osastolla sen jälkeen, kun tyttäreni oli kuollut.

Kiitos, kun otitte aikaa ja autoitte minua pesemään kasvoni sekä harjaamaan hiukseni. Voin yhä muistaa miltä se tuntui, kun kampasit hiuksiani ja laitoit ne ponihännälle. Se oli ystävällinen teko, joka ei kuulunut edes työnkuvaasi.

Kiitos sille hoitajalle, joka hiipi hiljaa huoneeseeni pitelemään kättäni ensimmäisenä yönä sen jälkeen, kun Dorothy oli poissa.

Kiitos, että kuiskasit minulle ne sanat omasta lapsestasi, joka oli myös syntynyt kuolleena. Kiitos, että olit ensimmäinen ihminen, joka auttoi minut pois siitä eristyksestä, johon päässäsi joudut, kun olet menettänyt lapsesi.

Sinun läsnäolosi tuntui liian hyvältä ollakseen totta. En vieläkään ole aivan varma olitko vain unta, joka auttoi minua pääsemään yli ensimmäisestä yöstäni yksin.

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia hoitajia, jotka ovat auttaneet minua raskauden aikana, kun olen odottanut Dorothyn pikkusiskoa. Jopa sen jälkeen, kun Frances oli syntynyt, te muistitte, että joku muu oli tullut jo ennen häntä. Te tiesitte, että Francesin syntymä ei tehnyt minusta äitiä ensimmäistä kertaa. Se teki minusta kahden lapsen äidin.

Kiitos teille minulta, jonka te autoitte takaisin elämään.”

Kukaan muu ei voi koskaan ymmärtää, miten hirveältä kuolleen lapsen synnyttämisen täytyy tuntua. Joudut käymään läpi sen saman synnytyksen, vaikka tiedät, että vatsassasi kasvanut lapsi ei ole enää elossa. Sinun on silti selvittävä kivuliaasta synnytyksestä.

Rachelin sanat ja tarina olivat todella koskettavia. Vaikka elämä tuntui todella vaikealta, eikä hän tiennyt halusiko enää edes jatkaa, nuo hoitajat saivat valettua häneen toivoa.

Jaetaan tätä artikkelia kunnioittaaksemme jokaista äitiä, jotka ovat menettäneet lapsensa sekä jokaista sairaanhoitajaa, jotka tekevät uskomattoman tärkeää työtä.