On todellinen ihme, miten nainen voi kasvattaa sisällään uutta elämää.
Noiden yhdeksän kuukauden aikana, kun vauva kehittyy äitinsä kohdussa, voi kuitenkin tapahtua paljon erilaisia asioita.
Kun Blacburnissa Englannissa asuva Loran Denison sai kuulla odottavansa neljättä lastaan, uutinen ei ollut pelkästään positiivinen.
Lääkärit nimittäin kertoivat heti, että lapsi oli sairas ja äidin olisi tehtävä vaikea päätös hyvin nopeasti, kertoo brittilehti The Sun.
Lapsen saaminen ei ole asia, jota tulisi pitää itsestäänselvyytenä.
Se voi olla pitkä ja kuoppainen tie, joka ei kaikille ole edes lopulta mahdollista.
Ennen lapsen syntymää matkalla kohti synnytystä on hedelmöittymisen jälkeen edessä vielä monia muita haasteita.
Loran Denisonilla oli jo kolme lasta, kun hän ja hänen puolisonsa Scott Watson saivat kuulla odottavansa neljättä lastaan.
Raskauden alussa tehty tutkimus kuitenkin paljasti, ettei heidän syntymättömällä lapsellaan ollut kaikki hyvin.
Lääkärin pelottava diagnoosi
Loran sai kuulla hyvin nopeasti, että hänen lapsellaan oli diagnosoitu jo kohdussa Edwardsin oireyhtymä.
Kyse on kromosomiparissa 18 esiintyvä trisomia, joka ilmenee useina elimellisinä vaurioina sekä syvänä henkisenä kehitysvammaisuutena. Liki 90% diagnoosin saaneista lapsista menehtyy jo ensimmäisen elinvuotensa aikana.
– Mikäli trisomia 18 henkilö saavuttaa aikuisiän, ei hänellä siltikään ole kykyä kehittää kielellisiä taitoja tai oppia kävelemään. Edwardsin oireyhtymän riski kasvaa korkeammaksi sitä myötä, mitä vanhempi äiti on, kertoo Dagens Medicin -sivusto.
Tuntemattomasta syystä tyttövauvoilla, jotka selviävät ensimmäisestä vuodesta, on kuitenkin hieman parempi eliniänodote kuin poikapuolisilla lapsilla diagnoosin kanssa.
Uutinen tarkoitti sitä, että Loran ja Scottin piti miettiä pitkään ja hartaasti heidän lapsensa tulevaisuutta.
Tekivät päätöksen abortista
Koska oireyhtymään liittyy erittäin korkea kuolleisuusriski jo sikiössä, niin pariskunta ymmärsi, että heidän oli mietittävä asia loppuun saakka.
Pitkän pohdinnan ja monen unettoman yön jälkeen he lopulta tekivät päätöksensä abortista raskausviikolla 18. Sitä oli suositeltu äidille jo alusta alkaen.
Lääkärit vakuuttivat Loranille, että hänen pieni lapsensa ei todennäköisesti olisi selvinnyt hengissä synnytyksestä muutenkaan, joten abortti oli oikea ratkaisu.
Niinpä hän meni sairaalaan ja varasi ajan toimenpiteelle. Sinne päästyään hänen sydämensä kuitenkin särkyi.
Vauva oli elossa
Itse aborttioperaation aikana Loran kertoo nähneensä selvästi, kuinka hänen pieni lapsensa osoitti elonmerkkejä ja jopa hengitti. Abortti ei ollut siis onnistunut, vaan vauva syntyi yhä elossa.
Hän sanoo joutuneensa katsomaan vierestä avuttomana, kuinka hänen oma pieni vauvansa kuoli hitaasti äidin silmien edessä.
Se oli kuin kidutusta.
– Olen iloinen, että sain viettää hetken aikaa hänen kanssaan, mutta se myös teki tilanteesta paljon vaikeamman. Lääkärit sanoivat minulle, että oireyhtymän takia hän kuolisi heti syntymän jälkeen tai luultavasti jo ennen sitä. Minun poikani kuitenkin osoitti olevansa todellinen leijona ja taisteli, hän kertoo The Sun -lehdelle.
– Luulin tehneeni vaikeimman päätöksen jo siinä kohtaa kun valitsin abortin, mutta nyt se tuntuu vielä 10 kertaa pahemmalta. Haluan vain, että myös muut äidit saavat tietää tästä, ettei kukaan muu joudu kokemaan samaa.
– Minä jouduin katsomaan avuttomana vierestä, kuinka hänen sydämenlyöntinsä hiljenivät ja elämä hiipi pois hänen pienestä kehostaan. Sitä haluaisi vain pitää lapsensa elossa. Se oli kuin kidutusta.
Lääkärit eivät olleet uskoa silmiään
Operaation jälkeen myös lapsen isä, Scott, sai tavata pienen poikansa vielä viimeisen kerran.
Kukaan huoneessa ei ollut uskoa korviaan tai silmiään, kun isä huusi pojan olevan edelleen elossa – liikkuvan ja hengittävän.
– En voi sanoin kuvailla, miten hirveää se oli, Loran kertoo.
Heidän pieni poikansa eli lopulta 10 tuntia ja hänet kastettiin sairaalassa nimellä Kiyo Bleu Watson pian syntymän jälkeen.
– Se oli järkyttävää, äiti sanoo.
– En voi käsittää, miten hän selvisi hengissä. Minulla ei ole sanoja kuvailemaan sitä, miten kamalalta se tuntui. Kiyo Bleu oli niin vahva, että mietin nyt, olisiko hän kuitenkin voinut selvitä. Hänen sydämen sykkeensä oli niin voimakas, että sen saattoi tuntea.
– Jos olisin tiennyt hänen olevan yhä elossa synnytyksessä, olisin luultavasti tehnyt täysin toisen päätöksen. Luulin ensin tehneeni oikein, mutta nyt epäilen olleeni väärässä. Hän näytti siinä hetkessä niin tavalliselta.
Upeaa, että Loran uskaltaa ja pystyy kertomaan järkyttävästä sekä varmasti dramaattisesta kokemuksestaan. Lähetetään yhdessä ajatuksia ja rukouksia heidän suuntaansa.
