Idyllinen maaseutu Cotswoldsin alueella on jo vuosikymmenten ajan ollut omituisen mysteerin keskiössä.
Kaikki sai alkunsa vuonna 1947, kun 12-vuotias partiolainen, Karl Smith, hukkui mereen.
Tragedia jätti pysyvät arvet pieneen kylään ja pojan vanhemmat saivat tukuittain kirjeitä sekä suruvalitteluja naapureilta sekä surun murtamilta kyläläisiltä.
Karlin sisko, Ann, oli vain 7-vuotias, kun hänen veljensä menehtyi, joten tytöllä ei ollut monia muistoja veljestään.
Vuosien kuluessa ja yhä useampien perheenjäsenten menehdyttyä Ann kuitenkin jatkoi säännöllisesti Karlin haudalla vierailuja.
Pian hän kuitenkin huomasi, että myös joku muu vieraili jatkuvasti hänen nuorena kuolleen veljensä haudalla – tuo mystinen vierailija jätti jatkuvasti henkilökohtaisia lahjoja hänen veljensä hautakivelle.
1940-luvun lopulla Cheltenhamin kylää kohtasi hyvin surullinen tragedia.
12-vuotias partiolaispoika Karl Smith hukkui ollessaan uimassa partion järjestämällä retkellä Walesissa kesällä 1947.
Karl haudattiin pienen matkan päähän perheensä kotikylän Cheltenhamin ulkopuolelle ja häntä jäivät kaipaamaan vanhemmat sekä pikkusisko, Ann.
Pojan hukkumisen aikaan vain 7-vuotias Ann on vieraillut säännöllisesti veljensä haudalla tuosta päivästä lähtien.
Vuosien kuluessa hän kuitenkin huomasi, että myös joku muu kävi paikalla kunnioittamassa hänen veljensä muistoa ainakin muutamia kertoja joka vuosi.
Ann tiesi, ettei suvussa ollut enää elossa muita sukulaisia, jotka olisivat muistaneet Karlia, mutta siitä huolimatta hän kohtasi kerta toisensa jälkeen erilaisia lahjoja veljensä haudalla siellä vieraillessaan.
Kerran hautakiven päällä oli fasaanin sulka ja toisella kerralla taas maissin tähkä. Muina kertoina hän löysi haudalta henkilökohtaisia käsin kirjoitettuja viestejä.
Omituinen mysteeri piti koko kylän hampaissaan yli 70 vuoden ajan. Kuka oli tuo mysteerinen vierailija, joka kävi säännöllisesti salaa muistelemassa traagisesti kuollutta poikaa?
Huolellisista tutkimuksista sekä etsinnöistä huolimatta Ann ei saanut koskaan selville tuon vierailijan henkilöllisyyttä.
Hän julkaisi viestejä paikallisessa sanomalehdessä, vieraili partiolaisten kokouksissa ja yritti julkisissa tilaisuuksissa saada tietoja vierailijasta, mutta mikään ei tuntunut auttavan…
Oliko kyseessä joku Karlin entisistä koulutovereista? Kenties perheen ystävä? Karlin lapsuuden toveri? Kuka ikinä kyseessä olikaan, niin Ann ymmärsi nuorena kuolleen veljensä jättäneen syvän vaikutuksen tähän mystiseen henkilöön.
Miksi muuten he olisivat vierailleet pojan haudalla joka vuosi yli 70 vuoden ajan jättäen aina taakseen pieniä henkilökohtaisia lahjoja tai viestejä?
Ann ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan ja saikin lopulta rekrytoitua avukseen toimittaja Camila Ruzin.
Ruz alkoi tutkia johtolankoja entistä tarkemmin perehtyen käsin kirjoitettuihin viesteihin, joita Karlin haudalle oli jätetty.
Alla olevalla videolla Camila palaa hyvin hermostuneena odottavan Annin luo tuoden uutisia, jotka lopulta jättävät surevan pikkusiskon täysin sanattomaksi…
Kävi nimittäin ilmi, että tällä mystisellä vierailijalla oli läheisempi side Karliin, kuin kukaan olisi osannut edes kuvitella…
Karlin haudalle ilmestyneiden lahjojen viestien sekä vierailujen takana oli nimittäin Gloucesterista kotoisin oleva Ronald Westborough. Hän oli ollut Karlin läheisin ystävä poikien ollessa nuoria partiolaisia.
He olivat nukkuneet samassa teltassa partioleirillä viimeisenä yönä ennen Karlin hukkumista ja juuri Ronald oli se henkilö, joka löysi Karlin lopulta makaamasta meressä kasvot pinnan alla hukkuneena.
Katso alla olevaa videota ja saat nähdä hetken, jolloin Ann viimein saa kuulla mysteerisen vierailijan identiteetin. Kun kaksikko viimein tapaa kaikkien noiden vuosien jälkeen on luvassa todella unohtumaton kohtaaminen.
Katso tapauksesta kertova dokumentti tästä:
Miten kaunis ja ihmeellinen tarina, vaikka sen juuret ovatkin surullisessa tragediassa. On koskettavaa ja upeaa, että Karlin lapsuuden ystävä ei koskaan unohtanut poikaa ja kaikkien noiden vuosien jälkeen myös Ann sai viimein tietää mystisen ystävän henkilöllisyyden.
Ole hyvä ja JAA tätä tarinaa Facebookissa, jos se oli sinustakin koskettavaa!
