Voiko sokeriin todella jäädä koukkuun?
Varsinkin näin joulun aikaan herkkuja tulee syötyä vaikka millä mitalla. On suklaata, piparia, torttuja, kakkuja… Moni saattaa myös aika-ajoin pohtia ikuisuuskysymstä, eli sokerikoukkua.
Voiko sokeriin todella jäädä koukkuun?
– No ei voi, sanoo ravitsemusasiantuntija Heidi Kinnunen Tiedenaiset-yhteisöstä, MeNaisille.
Sokeririippuvuudesta ei ole minkäänlaista kunnon tutkimusnäyttöä.
Sokerikoukun mahdollisuus on silti tasaisin väliajoin herättänyt keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
– Taustalla voi olla rottatutkimus, jossa huomattiin, että sokeri aktivoi samoja aivoalueita kuin heroiini. Mutta niitä aktivoi myös vaikka koiranpennun silittäminen tai toisen ihmisen halaaminen, Kinnunen kertoo lehdelle.
Kyse on alueista, jotka ovat kytköksissä mielihyvän kokemiseen.
Mielihyvän saaminen makeasta ei tarkoita sitä, että sokeri itsessään olisi riippuvuutta aiheuttava aine.
– Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista, kertoi puolestaan Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm HS:lle jo vuonna 2016.
Tutkimuksessa rotat saatiin kyllä käyttäytymään ikään kuin niillä olisi riippuvuutta sokerista, mutta se tapahtui vain silloin, kun niiden sokerin saantia rajoitettiin – ei silloin, kun rotilla oli vapaa mahdollisuus syödä sokeria.
Tästä syystä sokerista ei kannatakaan kieltäytyä kokonaan; lähtökohtaisesti ihminen antaa jossain vaiheessa himolle periksi, ja syöminen voi karata käsistä.
Jos sokeri aiheuttaisi riippuvuutta, ihmisen tekisi todennäköisesti myös sitä mieli koko ajan enemmän ja enemmän, ja pussista suoraan vedettävä sokeri olisi erityisen koukuttavaa. Näin ei kuitenkaan ole.
Ihminen tarvitsee sokeria
Usein sokerin himo on ihan vain puhdasta nälkää. Kehosi huutaa nopeaa energiaa, jolloin suklaapatukka voi tuntua sata kertaa houkuttelevammalta, kuin feta-salaatti.
Elimistö tuottaa itsekin sokeria, ja tämä tieto itsessään sotii täysin riippuvuus-ajatusta vastaan.
Aivot tarvitsevat sokeria, ja makeanhimo on kehon luontainen viesti. Aivoissa kuluu glukoosia normaalitilanteessa 5–6 grammaa tunnissa ja 120–140 grammaa päivässä, kertoo Yhteishyvä.
Glukoosin ei tietenkään tarvitse tulla ravinnon kautta sokerina, sillä elimistömme pilkkoo sokerin käyttöönsä syödyistä hiilihydraateista, kuten vaikkapa perunasta tai täysjyväpastasta.
Sokeria ei kuitenkaan tarvitse tai pidäkään itseltään kokonaan kieltää. Satunnainen herkku silloin tällöin osana muuten monipuolista ja kasvispainotteista ruokavaliota on todellakin sallittua.
Jos tuntuu siltä, että oma suhde sokeriin tai syömisiin laajemminkin on hankala, apua kannattaa hakea esimerkiksi ravitsemusterapeutilta tai psykologilta.
Sokerihimon taustalla voi olla tunnesyömistä tai jokin syömishäiriö. Esimerkiksi makeiden herkkujen ahmiminen saattaa silloin liittyä pikemminkin ongelmiin syömisen hallinnassa.