Julia Derbyshire oli vain 4-vuotias, kun he muuttivat perheensä kanssa Yhdysvaltoihin. Muutamia vuosia myöhemmin Julian vanhemmat valitettavasti erosivat ja isä muutti takaisin Iso-Britanniaan. Julia jäi Yhdysvaltoihin äitinsä kanssa.
Julia alkoi teini-ikäisenä puhumaan läheisen ystävänsä kanssa omista tunteistaan.
12-vuotias tyttö ei olisi uskonut, että hänen luottamuksensa kaveria kohtaan oli täysin turhaa ja tilanteella oli kamalat seuraukset.
Julia oli vihdoin uskaltanut avautua ja tämän seurauksena häntä alettiin kiusata sekä fyysisesti, että henkisesti. Kahden vuoden kuluttua kiusaaminen oli muuttunut sietämättömäksi ja vanhemmat päättivät, että tytölle olisi parasta, mikäli hän muuttaisi takaisin Iso-Britanniaan.
Vanhemmat luulivat, että Julia saisi Iso-Britanniassa uuden alun ja alkaisi voimaan jälleen paremmin.
Painajainen kuitenkin jatkui Iso-Britanniassa. Hänen vanhat luokkatoverinsa eivät luovuttaneet, vaan jatkoivat kiusaamista sosiaalisen median välityksellä.
Ulkopuolisin silmin Julia näytti voivan tilanteeseen nähden hyvin, vaikka sisältäpäin häntä revittiin palasiksi päivä päivältä enemmän.
Tämän seurauksena hän liittyi internet-yhteisöön, jossa nuoret keskustelevat itsemurhan toteuttamisesta.
Eräänä iltana Julian isä, Adrian tuli kotiin ja hänen elämänsä pysähtyi. Julia oli yrittänyt hirttää itsensä.
Isä yritti elvyttää tytärtään, mutta tilanne oli niin paha, että hän soitti välittömästi ambulanssille. Julia vietiin täyttä vauhtia teho-osastolle, jossa lääkärit yrittivät pelastaa elottoman tytön.
Viiden päivän jälkeen Adrian sai kuulla järkyttävän tiedon siitä, että hänen tyttärensä ei tulisi enää koskaan heräämään.
Adrian joutui tekemään sairaalassa päätöksen, jota yksikään vanhempi ei voi edes kuvitella. Tytärtä oltiin pidetty hengissä laitteiden avulla ja lääkärit saivat luvan sammuttaa ne.
Laitteet suljettiin ja hetken kuluttua Julia otti viimeisen hengenvetonsa. Adrian pysyi tuon ajan tyttärensä vierellä. Julia kuoli vain 16-vuotiaana.
Adrian otti sairaalassa kuvia tyttärestään. Hän ei kuitenkaan koskaan pystynyt katsomaan niitä, sillä hänen sydämensä olisi särkynyt totaalisesti.
Kaksi vuotta myöhemmin isä kuitenkin päätti, että muiden täytyi saada kuulla Julian tarina.
Hän kirjoitti:
”Minulle on äärimmäisen vaikeaa julkaista näitä kuvia, jotka herättävät vanhat muistoni eloon. Voin pahoin, kun katson niitä.”
Tyttärensä kuoleman jälkeen Adrian on päättänyt keskustella nettikiusaamisesta ja siitä, mihin se voi pahimmillaan johtaa.
”Julian 18-vuotis syntymäpäivän juhlistamisen sijasta vien hänen haudalleen kukkia.”
Ihmisten lukivat päivityksen ja olivat musertuneita. Useat perheet ovat kiittäneet Adriania siitä, että hän on auttanut perheitä, jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa.
Julian järkyttävä kohtalo on esimerkki siitä, mihin nettikiusaaminen voi pahimmillaan johtaa.
Tilanne on Adrianille äärimmäisen raskas, mutta hän haluaa silti puhua tapahtuneesta, jotta muut nuoret eivät kokisi samaa kohtaloa.
Jaa tämä sydäntä särkevä tarina, jotta ihmiset muistavat, kuinka vaarallista ”harmiton” nettikiusaaminen voi pahimmillaan olla!
