Sanotaan, että kirjaa ei tule tuomita kansien perusteella. Valitettavasti joskus unohdamme tämän viisauden kun kyse on ihmisistä.
Mies nimeltä Luc Perrault sai kokea tuomituksi tulemista ulkonäön perusteella. Hän tunsi kokeneensa vääryyttä ja pahoitti mielensä. Sitten Perrault turvautui sosiaaliseen mediaan ja Facebookiin kirjoittaakseen tapahtuneesta. Hänen kirjoitustaan on luettu miljoonia kertoja, ja lähes kaikki lukijat ja kommentoijat ovat tukeneet miestä ja hänen ajatuksiaan.
Näin Perrault kirjoitti:
Tämä on viesti perheelle punaisessa kaupunkimaasturissa Tim Hortonsilla tänään,
Kyllä, olen iso, melkein 130-kiloinen kaveri joka ajaa moottoripyörällä, ja joka on täynnä tatuointeja. Olen hitsaaja, kovaääninen, juon olutta, kiroilen, ja näytän siltä että saatan syödä sielunne jos katsotte minua väärin.
Ette kuitenkaan tiedä, että olen ollut onnellisesti naimisissa 11 vuoden ajan, lapseni kutsuvat minua isiksi, olen opiskellut tutkinnon, ja äitini on minusta ylpeä. Hän kertoo kaikille, kuinka onnekas onkaan koska hänen poikansa on niin ihana ja hyvä. Siskoni ja veljeni lapset ovat aina innoissaan tavatessaan Luc-sedän. Kun tyttäreni käsi katkesi, itkin enemmän kuin hän. Joskus elokuvat saavat minut itkemään. Luen kirjoja, autan ihmisiä, ja näen vaivaa kiittääkseni sotaveteraaneja.
Joten, seuraavan kerran kun hymyilen ja sanon “hei” pienelle tyttärellesi, ja viet hänet pois sanoen “Ei, ei kulta, me emme puhu likaisille prätkäilijöille”, muista, että vaikka loukkaannuin sanoistasi, tämä “likainen” moottoripyöräilijä olisi silti ensimmäinen vapaaehtoinen juoksemaan palavaan taloosi pelastamaan tyttäresi kultakalan, ettei hän olisi surullinen!!!
Jaa tämä juttu, että kaikki muistaisivat sen opetuksen.
Julkaistu Newsnerissä. Tykkää meistä Facebookissa!
