Koulussa työskentely ei ole samanlaista kuin muissa paikoissa – olit sitten opettaja, sairaanhoitaja, opinto-ohjaaja tai talonmies.
Nuorten lasten kanssa työskenteleminen – etenkin eriarvoisilla ja köyhemmillä alueilla – vaatii aina erityislaatuisia taitoja.
Kysy vaikka Carolyn Collinsilta, sillä hän kyllä tietää.
Carolyn työskentelee vahtimestarina Tucker High Schoolissa – mutta hänet tunnetaan jostain aivan muusta.
Kolme vuotta sitten kaksi pientä lasta lähestyä vahtimestarina työskennellyttä Carolynia. He halusivat kertoa salaisuutensa jollekin aikuiselle, johon he voisivat luottaa. Ja Carolyn suorastaan huokui luottamusta heidän silmistään.
Lapset kertoivat olevansa kodittomia ja nälkäisiä. Heillä ei kirjaimellisesti ollut mitään paikkaa, minne enää mennä.
Tuon tapaamisen jälkeen Carolyn käynnisti projektin, joka on nyt muuttunut tärkeäksi lahjaksi kaikille oppilaille ja nuorille, jotka tarvitsevat apua.
Carolyn perusti kouluun ”hätävaraston”.
Hätävarasto on paikka, josta kodittomat ja vähävaraiset oppilaat voivat hakea asioita ja tarvikkeita, jotka auttavat heitä jokapäiväisessä elämässä.
Carolyn aloitti kaiken alkamalla kerätä tarvikkeita pieneen varastohuoneeseen koululla.
Kun joku koditon tai apua tarvitseva oppilas tarvitsee jotain, hän avaa oven varastoon ja antaa nuorten ottaa varastosta sen, mitä he tarvitsevat. Useimmiten kyse on ruuasta tai pienestä palasta suklaata, joka auttaa parhaiten.
Kyseisestä koulusta löytyy valitettavan monia lapsia, joiden kotiolot ovat vaikeat – jos heillä edes on kotia. Tilanne sai Carolynin liikuttumaan todella syvästi, kun hän ymmärsi kuinka monella oppilaalla oli tällaisia ongelmia.
Kyse on yhdysvalloissa isosta asiasta, sillä pelkästään vuosina 2014-2015 maassa kerrotiin olevan jopa 1,2 miljoonaa koditonta koulussa käyvää lasta. Aivan käsittämätön luku.
Mutta ihmiset, kuten Carolyn, ovat onneksi valmiita tekemään jotain tämän hyväksi.
Joka vuosi hänen hätävarastonsa palvelee noin 30 oppilasta – ja hän maksaa kaikki sieltä löytyvät tarvikkeet omasta pussistaan. Jos tämä nainen ei ole todellinen arkielämän supersankari, niin kuka sitten?
Tämä ajattelevainen ja huolehtivainen nainen ansaitsee kaiken ylistyksen ja kunnioituksen, joita maailma voi antaa.
Olisi helppoa ajatella, että tässä on kyse vain ilmiöstä, joka koskee muita maailman maita.
Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että myös meiltä suomesta löytyy oppilaita ja nuoria, joiden kotiolot eivät ole kunnossa ja he tarvitsevat apua.
Lapsille annettu apu on kaikkein tärkeintä, joten jokaisen pitäisi yrittää auttaa muita aina kun se on mahdollista.
Jaetaan yhdessä tätä tarinaa muistutuksena kaikille siitä, ettei ketään sovi unohtaa!
