Jean Hilliard oli vain 19-vuotias kun hänen autonsa suistui tieltä joulukuun 20. päivänä vuonna 1980 hänen ollessa matkalla kotiin ystävänsä luota Minnesotassa Yhdysvalloissa.
Onneksi hän ei loukkaantunut ulosajossa, mutta ulkona oli tapahtumahetkellä reilut 30 astetta pakkasta. Jean ymmärsi nopeasti, että hän tulisi luultavasti jäätymään kuoliaaksi, ellei hänen autoaan löydettäisi pian.
Niinpä hän päätti yrittää kävellä onnettomuuspaikalta lähistöllä olleelle ystävänsä talolle, kertoo The New York Times.
Mutta matka talolle olikin pidempi, kuin mitä hän oli kuvitellut. Yhteensä se oli liki kolme kilometriä. Hänen jalkansa väsyivät kylmässä ja lopulta hän lyyhistyi maahan vain muutaman metrin päähän ystävänsä kotitalosta.
Vaikka Jean oli päässyt niin lähelle pelastusta, niin ei kukaan löytänyt häntä ulkoa lumihangesta, ennen kuin seuraavana aamuna. Tuolloin hän oli maannut naama lumessa liikkumattomana jo kuuden tunnin ajan.
Kello oli seitsemän aamulla, kun Wally Nelson tuona kohtalokkaana päivänä oli lähdössä töihin ja löysi ystävänsä makaamasta pihastaan.
Wally tajusi nopeasti, että nyt oli kiire, sillä Jeanin ruumis oli täysin jäässä. Hän taisteli saadakseen tytön autoonsa, sillä tämän keho ei taipunut kylmän takia edes istuma-asentoon penkille. Heti kun Wally oli saanut kaadettua penkin ja asetettua jäätyneen Jeanin autoonsa makuulle hän kaahasi vauhdilla kohti sairaalaa.
Lääkärit tekivät kaikkensa pelastaakseen nuoren tytön, mutta he eivät halunneet herätellä kenessäkään turhia toiveita.
Hän oli niin pahasti paleltunut ja jäässä, etteivät lääkärit voineet edes laittaa hänelle tippaa tai mitata hänen kehonsa lämpötilaa.
”En kyennyt avaamaan hänen suutaan, enkä nostamaan hänen käsiään. Hän oli täysin jäässä ja jäykkänä. Koko tytön ruumis oli jään peitossa”, kertoo tuolloin töissä ollut lääkäri George Sather.
Ainoa asia, jonka hoitajat pystyivät tekemään, oli kääriä tyttö lämpöviltteihin ja toivoa parasta.
Noin 2-3 tuntia sairaalaan tulon jälkeen lääkärit kokivat elämänsä yllätyksen, kun he kuulivat jotain Jeanin ruumiissa. Hiljaisen, mutta tasaisen sydämen sykkeen.
Hiljalleen, mutta varmasti lukemat alkoivat kohota ja Jean ryhtyi myös hengittämään itsekseen, vaikkakin vain hyvin hitaaseen ja verkkaiseen tahtiin.
Kuin ihmeen kaupalla Jeanin tila parani tunti tunnilta tuosta hetkestä lähtien.
Matka tulisi täyteen toipumiseen tulisi olemaan pitkä, mutta Jean oli oikeilla jäljillä.
Jean oli kärsinyt lumihangessa niin pahat paleltumat jalkoihinsa, että lääkärit uskoivat joutuvansa amputoimaan tytön molemmat jalat kokonaan.
Lopulta tyttö vietti yhteensä kuusi päivää teho-osastolla, ennen kuin hänet siirrettiin tavalliselle osastolle toipumaan. Viimein 49 sairaalassa vietetyn päivän jälkeen hän pääsi kotiin. Muutamia arpia lukuun ottamatta paleltumista ei ollut nähtävissä enää jälkeäkään, eikä hänen ruumin osiaan tarvinnut amputoida.
Hänen toipumisensa kesti vielä pitkään tuon jälkeen, mutta silti se oli kaikkien lääkäreiden ja asiantuntijoiden mukaan todellinen ihme!
Lähteet: The New York Times. MPR News, Unilad
Joskus minä todella uskon, että meidän aikamme ei vain yksinkertaisesti ole vielä. Jaa tätä artikkelia, jos myös sinä uskot kohtaloon!
