”Niin koitti päivä jota olin jo pitkään pelännyt. Tiesin sen vääjäämättä tulevan. Aika ei vain koskaan ole sopiva.
Se tuli aivan liian aikaisin.
Yack, ystäväni ja läheisin kollegani, ja poliisiperheemme sankarillinen jäsen kuoli tänään. Sen selkä ei enää jaksanut kannatella sitä ja sen katseleminen puoliksi halvaantuneena särki sydämeni. Yack ei enää voinut kontrolloida takajalkojaan halvaantumisen takia.
Tuska ja suru ovat nyt musertavia.”
Näin kirjoitti Fredrik, joka toimi poliisikoiranohjaajana Ruotsin Skånessa. Yli kuuden vuoden ajan hän muodosti tiiviin työparinsa, saksanpaimenkoira Yackin kanssa.
Liikuttavassa Facebookiin kirjoittamassa avoimessa kirjeessään Fredrik kuvailee tuntojaan Yackin kuoltua.
Näin kirje jatkuu:
”Yli kuuden ja puolen vuoden ajan olimme yhdessä päivät ja yöt. Olemme harjoitelleet yhdessä, harjoitelleet sitten lisää, ja kerranneet kaiken vielä uudestaan jotta voisit tehdä niitä kaikkia mahtavia asioita joita teit poliisin ja yhteiskunnan palvelemisen nimeen.
Olet auttanut meitä paikantamaan ja pelastamaan kadonneita ihmisiä, antaen heidän läheisilleen suurimman mahdollisen lahjan. Olet löytänyt kuolleita ihmisiä, antaen heidän omaisilleen mielenrauhan.
Olet löytänyt pieniä ja suuria todisteita rikospaikoilta.
Olet löytänyt vaarallisia huumeita ja ampujien jälkeensä jättämiä hylsyjä. Olet jäljittänyt ja ottanut kiinni suuren määrän varkaita.
Olet itse pidättänyt varkaita jotka valitsivat juoksukilvan sinua vastaan. Olet taistellut aggressiivisia jalkapallohuligaaneja vastaan ja saanut päällesi papaatteja, pulloja, ja kiviä. Olet kärsivällisesti ottanut rapsutuksia vastaan kaikilta poliisiesityksiä seuranneilta lapsilta ja ottanut kuvia heidän kanssaan. Yksi toisensa jälkeen.
Olet suojellut minua, olet suojellut virkaveljiämme ja olet suojellut vaarassa olleita ihmisiä aina paikalla ollessasi.
Teit aina kaiken mitä pyysin sinua tekemään ja teit sen kaiken pirun hyvin. Sinut nimettiin kahdesti vuoden poliisikoiraksi. Olemme kolaroineet ja pyörineet yhdessä katon kautta ympäri kiivaiden hälytysajojen seurauksena.
Uudestaan ja uudestaan karistit tomut turkistasi ja nousit ylös jatkamaan työtäsi. Viime kerran jälkeen se ei vain enää ollut mahdollista.
Rakas ystäväni Yack, ikävöin sinua. Jätit jälkeesi valtavan tyhjiön.
Ohut sininen viiva on nyt entistäkin ohuempi.”
Tässä on Fredrikin alkuperäinen kirjoitus ruotsiksi:
Olipa hieno tapa muistaa sankarillista poliisikoiraa! Jaa tämä tarina Facebookissa!
